Aleksandr Kikin
Aleksandr Vasiljevitš Kikin (ven. Алекса́ндр Васи́льевич Ки́кин, 1673 – 17. maaliskuuta 1718) oli Venäjän tsaarin Pietari I:n läheinen työtoveri.
Vuonna 1693 Aleksandr Kikin oli Pietari I:n ”huvirykmentin” tykkimies. Azovin sotaretkellä hän toimi Pietarin sotilaspalvelijana. Vuonna 1697 Kikin matkusti Pietarin mukana Hollantiin opiskelemaan laivanrakennustaitoa. Venäjälle palattuaan hän työskenteli Voronežin ja Lotinapellon telakoilla, komensi pientä sotilasosastoa ja johti vuodesta 1707 lähtien Pietarin amiraliteettia. Vuonna 1712 hän sai amiraliteettineuvoksen arvonimen.[1]
Vuonna 1715 Kikin pidätettiin lahjusten ottamisesta ja karkotettiin Moskovaan, mutta jo samana vuonna hän sai luvan palata Pietariin. Kilpailu Aleksandr Menšikovin kanssa huipentui seuraavana vuonna avoimeen yhteenottoon ja lähentymiseen suuriruhtinas Aleksei Petrovitšin kanssa. Keväällä 1716 Kikin auttoi Alekseita pakenemaan ulkomaille. Hänet vangittiin helmikuussa 1718 Aleksein antamien lausuntojen perusteella. Kidutusten jälkeen Kikin tunnusti syyllisyytensä ja hänet tuomittiin kuolemaan teilaamalla.[1]
Pietarissa on Aleksandr Kikiniä varten rakennettu barokkityylinen Kikinin talo.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom). Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
- ↑ Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 261. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
